Kesäkuulumiset

Viimeksi kerroin että täällä on kesä, mut nyt täällä on oikeasti kesä! Ulkona hädin tuskin kestää olla (siellähän on ainakin 25 astetta) ja kaukaisemmalle kampukselle luennolle meneminen on ollut arpomisen paikka: kävely auringossa vai seisominen tukahduttavassa bussissa liikenneruuhkassa? Ja silloin kun ei oo aurinkoista ja kuuma, on sateista ja/tai hiostavaa. Ukkonen ei tunnu poistavan tätä. On edelleen hyvin omituista opiskella moisissa olosuhteissa. Plussaa on tosin se, että illalla on valoisaa (älkää kertoko miten valoisaa Suomessa on) ja lämmintä.

Mulla on melkein kaikki kurssisuoritukset takana, nyt väkerrän enää kielipolitiikan 10-sivuista esseetä ja sen jälkeen luen viimeiseen kokeeseen. Viimeinen onkin sopivasti se vaikein, kaksi- ja monikielisyys psykolingvistisestä näkökulmasta, eli jos en pääse läpi niin heinäkuun matkasuunnitelmat taitavat mennä uusiksi uusintakokeen takia. Ellen sitten palaa syys-lokakuussa uusimaan. Koska suunnitelmani on hyvin vakaasti lähteä etelämmäksi Tsekkeihin ja Kroatiaan heti kun saan viimeisen allekirjoituksen paperiin.

Kevätkuulumiset

On kevät! Tai mun standardeilla kesä. Tämä on välillä outoa koska assosioin tällaisen sään lukukauden loppuun ja vapaa-aikaan Helsingissä, mutta täällä kevät tulee aikaisemmin ja lukukausi loppuu myöhemmin, ja kaikki suoritukset ja koettelemukset odottelevat vielä touko- ja kesäkuussa. Melkein joka kurssilla pitää pitää suullinen esitelmä, ja kielipolitiikan kurssille pitäisi kirjoittaa kymmensivuinen essee, mikä on tavallaan jopa kandia kauhistuttavampi ajatus (ja sitä paitsi kirjoitin kandiani melkein vuoden). Loppukokeiden laadusta en edes ole ihan varma; toki niitä on Suomessakin, mutta kääntäjäopiskelijana ja sivuaineiden kirjatenttijänä en muista milloin olisin viimeksi sellaiseen joutunut. :D

Mulla on pari vaihtarikaveria ja olen tutustunut pariin puolalaiseenkin, saa olla ylpeä näistä sosiaalisista saavutuksista. Aika menee luennoilla, psykolingvistiikan tahmaista kurssikirjaa kahlatessa, Poznanin kuppiloita tarkastaessa ja ruokakaupoissa tuskaillessa. (Osallistuin ennen lähtöäni tammikuun vegaanihaasteeseen ja söin sen jälkeenkin lähinnä vegaanisesti, mutta täällä laiskuuttani ja valikoiman takia olen palannut takaisin fetasalaattilinjalle.) Ai niin, ja muutin asuntolasta omaan kämppään - mun piti kirjoittaa asuntolaelämästäkin mutta enpäs ehtinyt. Nyt asun kahden ratikkapysäkin päässä kielten laitoksista, mutta yöliikenne on hieman vaivalloisempaa (Winiaryyn kun meni kaupungin ainoa yöratikka). Pääsiäisloman vietin Berliinissä, kirjoittanen siitä vielä erikseen.

Olen puolan kurssilla, ja vaikka hidas etenemistahti sopii mulle hyvin, olen kauhean kärsimätön koska haluaisin jo osata puhua!! Olen opiskellut elämässäni jos jotakin kieltä, mutten osaa puhua juuri mitään, koska yleensä mun kiinnostus kääntyy nopeasti kielitieteellisiin seikkoihin ja unohdan käytännön opiskelun, tai ehkä pikemminkin opettelun. Vakiobaarini vakioasiakkaat kyllä sanoivat, että sehän puhuu joka kerta vähän enemmän puolaa, mutta itsestäni tuntuu siltä ettei oppiminen juuri näy käytännön tilanteissa. Kuten sanoin jollekulle vähän aikaa sitten, osaan kyllä sanoa "Co to jest?" ("Mikä se on?") mutten välttämättä ymmärrä vastausta.

Filologeja ja kääntäjiä

Olin tänään innoissani, kun kaksi- ja monikielisyyden kurssilla kävi ilmi, että koko psykolingvistiikan MA1-ryhmä tekee gradujaan kääntämisestä - siis kääntäjien ja käännösprosessin tutkimisesta. Oon meinaan tottunut siihen, että "kääntäjät kiinnostaa vain kääntäjiä", kuten toverini asian osuvasti ilmaisi.

AMU:n englannin laitoksella voi niin kandi- kuin maisterivaiheessakin valita erikoistumisvaihtoehdon 5-10:stä, ja kääntäminen on näistä vain yksi (tai muutama). Kotona kieltenopiskelijat jakautuvat selvästi filologeihin ja kääntäjiin (sekä käytännössä että mielissä), vaikka filologeilla onkin muutama enemmän tai vähemmän selvä erikoistumisvaihtoehto (eli metodipaketti, kai, tiedän filologien hommista aika vähän). Täällä ei samanlaista jakoa ole. Näin ulkopuolisena en tosin tiedä, paljonko ja millaista kontaktia eri ryhmien tai vuosikurssien välillä on. Suomen yliopistojen kaltaista ainejärjestötoimintaa ei ainakaan tunnu olevan.

Suuntautumislinjojen kurssijärjestys ja -valikoima on yksiselitteisempi kuin täällä lukuunottamatta seminaareja, joita pitää ottaa vuodessa tietty määrä ja joista saa valita kiinnostavat aiheet. Saman suuntautumisen valinneet saman vuosikurssin opiskelijat siis opiskelevat pitkälti yhdessä ja samaa tahtia. Minä sen sijaan en kuulu mihinkään ryhmään, vaan olen suorastaan taiturimaisesti onnistunut olemaan ottamatta yhtäkään kurssia samalta linjalta, joten tapaan joka tunnilla eri ihmiset.

Joka tapauksessa tämä psykolingvistinen näkökulma, joka on vahvasti esillä myös ainoalla käännöskurssillani ("Language as a translating tool"), on yllättävän mielenkiintoinen siihen nähden, että olen tähän mennessä suunnannut kiinnostukseni lähinnä kääntämisen historiaan ja kaunokirjallisuuteen ja muuhun pehmeääkin pehmeämpään tieteeseen. Ja on siistiä, että joku tutkii meitä! Joku joka ei itse halua olla kääntäjä! Joku jota kiinnostaa mitä meidän aivoissa tapahtuu!

Gdansk

Tulin tänne vajaa kolme viikkoa sitten. Ajelin sunnuntaina Onnibussilla Turkuun, Hotelli Caribialta keskustaan "Turun ystävällisimmän bussikuskin" kyydissä (terveisin laitapuolenkulkija, jota kuski kielsi tuomasta vuotavaa kaljatölkkiä bussiin, mutta suostui odottamaan kymmenen sekuntia että asianomainen vetäisi em. bissen huiviinsa), sieltä lentokentälle ja WizzAirin halpalennolla Gdanskiin, missä lepäsin yhden yön ennen parin tunnin junamatkaa Poznaniin. (Periaatteellisena kitupiikkinä voin suositella tätä reittiä Puolaan: kun varaa lippunsa ajoissa, saa niin lennot kuin kummankin pään bussi- ja junamatkatkin varsin halvalla. Itse tein tosin pari mokaa ja jouduin esim. maksamaan lentokenttä-check-inistä koska en ollut printannut matkalippuani etukäteen, kannattaa siis olla tarkkana.)

Olen aika huono ottamaan kuvia, siis siinä mielessä että niitä ei tule otettua, ja Gdanskissa pattereita digipokkariin ostettuani mulle selvisi että kyseinen kamera on lakannut toimimasta (ehkä sen takia en ollutkaan käyttänyt sitä vähään aikaan...), joten toistaiseksi kuvat ovat vähäisiä ja kännykkäkameralaatuisia. Tässä kuitenkin pari Gdanskista. Tapani mukaan vain kävelin ympäriinsä, mutta uskaltauduin myös söpöön vegaanikahvilaan lämmittelemään.

Näkymä hostellin ikkunasta

(Puhelimella ei ihan riitä teho maisemakuviin)

Kohtasin kissen!!

Solidaarisuusmuseon aulassa oli ihanan paljon kasveja, mutten kehdannut ottaa parempia kuvia...

Kadut oli sateisia ja välillä täysin tyhjiä, diggasin.

Hulluna ulkomailla

Haluaisin tässä blogissa kertoa myös, että olen mielenterveyspotilas, ihan vain koska mielenterveysongelmien yleisyydestä - etenkin opiskelijoiden keskuudessa - huolimatta niistä puhutaan varsin vähän, ja silloinkin kun niistä puhutaan, se on yleensä joko yleistä (tilastot kyllä tunnetaan) tai henkilökohtaista mutta yksityistä (monetko kerran onkaan tullut vertailtua hoitoja ja lääkkeitä opiskelijabileiden jatkoilla...) Julkisella-mutta-henkilökohtaisella tasolla aihe tuntuu edelleen olevan tabu.

Minulla on Omakannan mukaan kaksi diagnoosia, jotka tosin viimeisimmän hoitoni ala-arvoisuudesta johtuen ovat hieman kyseenalaisia, mutta yläluokissa ne ovat oikeassa: kärsin selvästi masennuksesta ja ilmeisesti jonkinlaisesta ahdistuksesta.

Minulla ei välttämättä ole mitään vinkkejä siihen, miten pärjätä hulluna vaihdossa, tai yleisluontoista sanottavaa aiheesta, mutta koska sairaus tuppaa tekemään itsensä relevantiksi pienissä arkielämän asioissa, pidän parhaana puhua tästä avoimesti - ja näin alkuun jopa kapinallisen eksplisiittisesti. Joskus mietin kahteen kertaan poistunko opiskelija-asuntolasta, koska avain pitää jättää aulan tiskille ja se vaatii kommunikaatiota. Mulle oli saavutus mennä torille ja ostaa sieltä asioita, ei koska jouduin puhumaan vierasta kieltä vaan koska jouduin uuteen tilanteeseen. (Ylipäätään arkielämässä tuntuvin osa peloistani kohdistuu uusiin tilanteisiin, ovien avaamisiin, tuntemattomiin paikkoihin astumiseen.) En tiedä miten selittää opettajalle poissaoloni eiliseltä luennolta, koska mulla oli aamulla jo kengät jalassa mutta sitten vain ahdisti liikaa.

Koska olen ihmisyksilö enkä diagnoosi, minulla on myös piirteitä jotka ovat diagnoos(e)illeni epätyypillisiä. Mietin itsekin, miten ihmeessä lähdin noin vain vaihtoon enkä ollut etukäteen edes erityisen huolissani. Olen vähän sellainen persoona, että syöksyn uusiin olosuhteisiin pää (tai perse) edellä ja mietin tarkemmin vasta jälkeenpäin. Totta kai minua vähän pelotti, miten pärjään täällä, kun opintomenestys on entistä suurempi taloudellinen ja suorituksellinen kysymys, mutta vaikka murehdin kaikesta etukäteen, tällaiset asiat ovat jostain syystä ns. sen ajan murhe. Hakemukset, kandi, valmistuminen ja kaikki sellainen on hoitunut viime tipassa tai vasta tipan päälle, mutta tässä sitä nyt kuitenkin ollaan.

Tässä tilanteessa mahdolliset ongelmat eivät tietenkään liity vain opiskeluun vaan myös uudessa tilanteessa ja vieraassa maassa olemiseen. Olen kömpelö ja se korostuu vieraassa maassa; en tiedä miten käyttäytyä ravintoloissa Suomessakaan, saati sitten kulttuurissa jota en vielä tunne. Tiedän, että täällä on helpompaa siksi että toissakesänä uskaltauduin interrailille ja kaikki meni yllättävän helposti, kevyesti; stressaan yksittäisistä tilanteista, mutta maisemanvaihdos antaa minulle vähintään yhtä paljon uutta energiaa. Vaihto-opiskelijana olossa on kuitenkin se puoli, jota reilaamisessa ei ole, että ennen pitkää tästä Poznanin-seikkailusta tulee arkea. En vielä tiedä mitä sitten tapahtuu - onko se henkisesti samanlaista kuin reissussa oleminen, samanlaista kuin Suomessa opiskelijana oleminen vai jotain muuta?

 meitsi ja matkalaukku melkein valmiina poistumaan Käpylästä

PS. Käytän itsestäni ja tuntemistani kohtalotovereista termiä hullu, mutta toivon ettei tätä käytettäisi hirveästi ulkopuolelta.

Jonkinnäköinen esittely

Czesc! Päättelin, että parasta kirjoittaa tylsistä alkuhommista nyt heti, koska muuten sitä ei tule tehtyä.

Olen Iiris, englannin kääntämisen opiskelija Helsingin yliopistosta. Menossa on neljäs vuoteni, ja siitä kevätlukukauden vietän täällä Poznanissa Adam Mickiewiczin yliopistossa (UAM/AMU) opiskellen sekalaisia asioita, jotka - kyllä! - saan hyväksiluettua englannin kääntämisen opintoihin kotiyliopistossani, kuten vaihtoon lähteminen tätä nykyä edellyttää. Kurssien löytämisessä oli se lisähaaste, että viimeisimmän (mutta ei tietysti suinkaan viimeisen) tutkintouudistuksen myötä oppiaineeni maisteriopintojen minimitutkinnosta poistui kokonaan "Muut opinnot" -osio, johon ennen olisi saanut tunkea 40 opintopisteen edestä vaikkapa sivuaineopintoja. Koko 120 noppaa on siis koottava englannin kääntämisen ja käännöstieteen opinnoista sekä gradusta. (Sivumennen sanoen: gradua en ole ajatellut miettiä vielä pitkään aikaan - käytännössä en ole vielä edes valmistunut kandiksi, vaan valmistun vasta maaliskuun lopussa.) Koska ulkomailla ei juuri kääntämistä suomi-englanti-kieliparilla opiskella, olen kasannut vahto-opintoni sellaisista kääntämiseen, kieleen/kieliin ja kulttuuriin liittyvistä kursseista, joille löytyy jonkinnäköinen vastine kotoa. (Hyväntahtoiset amanuenssit kotiyliopistossa helpottavat asiaa ;) )

En muista enää kaikkea vaihtoprosessiin liittyvää aivan täysin, koska (kevätlukukaudelle hakiessa) kotiyliopiston hyväksynnän jälkeen asian sai pitkälti unohtaa puoleksi vuodeksi ennen kuin koitti aika alkaa miettiä kohdeyliopiston omaa hakemusta ja lopullista kurssivalintaa. Merkittävä piirre koko hommassa kuitenkin oli se, että varsin usean vaihtokohdeyliopiston sivuilta oli varsin vaikeaa löytää tietoa kursseista, niiden sisällöistä ja siitä, mitä vaihtari saa opiskella, puhumattakaan muista käytännön asioista... (Muistaakseni jopa hylkäsin jonkin saksalaisen yliopiston heti kättelyssä ihan vain, koska paikallista weboodia ei vain löytynyt.) Myös AMU:n erilaisilla kotoisilla ja eksplisiittisesti kansainvälisillä sivustoilla sai hetken surffailla löytääkseen kaiken tarvittavan. Etenkin toissaviikolla hermot olivat koetuksella, kun oikeat kurssit kahdelta eri sivustolta löydettyään piti vielä etsiä kurssien ajankohdat valtavasta ryhmäkohtaisesta (viisi opintovuotta kertaa kymmenisen - vielä pienempiin ryhmiin jakautunutta - koulutusohjelmaa) lukujärjestysmerestä.

Täällä sitä kuitenkin ollaan, asuntolassa, kursseilla, puolalaisella puhelinliittymällä surffaillen, paikallista opiskelijakorttia odotellen, ratikoilla kertalipuilla ajellen.